Remppa vai muutto????

Pari viikkoa männä mätkähti elbaillessa, tosin aivotyö oli tiivistä tänäkin aikana. Asumisasiat mietityttävät ankarasti, oikeastaan piinaavsti! Olemme viisi vuotta asuneet ´tilapäisessä` asunnossa vuokralla. Kaupungin omistama osake on menossa myyntiin, ja joopa joo, asuminen saa jatkua senkin jälkeen jos ja kun. MUTKUN. Sellaista pykälää uudelle omistajalle ei voi mitenkään kauppakirjaan sisällyttää, että vuokralainen saisi asumisoikeuden for ever, tai edes minulle riittävän pitkäksi ajaksi.

Näistä syistä vuokranantaja ei ole kovinkaan kiinnostunut tätä asuntoa edes remppaamaan. Talo on rakennettu 1982 ja niiltä jäljiltä täällä on kaikki. Lattiat on kuvoa harmaata pintansa menettänyttä muovia, seinät röpelöistä ilmeisesti joskus tapetoitua ja myöhemmin maalattua pintaa, kaikki on epämiellyttävää. Seinät reikiä täynnä muutenkin. Pienen palovahingon vuoksi keittiön katto ja osin seinät (limen vihreät)  ovat kuin mustalla vesivärillä sinne tänne maalisudilla sohitut. Eikä irtoa, ihan ammattisiivooja oli niitä yhden päivän rassaamassa (sitä nokea löytyy myös muualta vieläkin, kahden vuoden jälkeen yllättävistäkin paikoista, viimeksi Zumba DVD:n muovien välistä.....) Puhumattakaan liedestä, en koskaan tiedä millä lieskalla se toimii, vai toimiiko ollenkaan, eli hyvästi laatikkoruuat. Meidän vessa on myös mielenkiintoinen, hehee! Mitkä värit! En saanut kuviin oikeaa sävyä näkymään, mut sellaisten entisaikojen mummojen kalsarin väriset ovat seinät.

Frescon pohjatyöt on jo tehty.

Kiva shabby chic maalaisromanttinen puolipaneeli.

Kuitenkin laatoitettu!

Vaaleanpunainen unelmavessa! Ja ihana ruskea tekomarmorihylly, nice.

Seinätekstuuria.

Tuo ei ole oikeasti punainen, ihan joku betonin harmaa sieltä vilkkuu.

Kuva valehtelee. Lattia EI ole oikeasti näin hyvä.
Kuvassa  myös väri, jonka vanki olen, viininpunainen.
Ostatko maton?

Joo, mulla on lapsia. Ja paljon seiniä.

Asumisviihtyvyyteen saattaa vaikuttaa myös naapurin mummon viitseliäisyys perhettämme kohtaan. Hän todella kantaa naapurivastuuta. Tähän isännöitsijän mukaan vaikuttaa tämä köyhäilemisemme; me kun ollaan pelkkiä vuokralaisia. Mamma sentään omistaa omansa koiralapsiensa kanssa, kuka nyt aitoja riiviöitä tahtois. Ne oikeet kun sotkee ton pihankin, sehän sentään on hänen koiriensa vessa. Olen saanut valituksia kaikesta mistä vaan voi, myös SALAREMONTIN tekemisestä! Seurauksensa se on siis unelmillakin.

Itse tekisin vaikka minkälaista pientä ja suurta pintaremonttia ihan omallakin kustannuksella, jos tietäisin saavani/joutuvani asumaan tässä lopun elämää. Viisi vuotta on silti mennyt, ehkä oisi silloin jo alussa kannattanut jotain tehdä? Tosin vuokrasopimukseni olivat aina kolmen kuukauden mittaisia, kunnes keksin lakikirjaa luettuani, että KOLMAS vuokrasopimus kahden alle neljä kuukautta kestävän vuokrasopimuksen jälkeen on oltava toistaiseksi voimassa oleva. Nyt asun siis toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella, mutta ei se estä irtisanomista. Aika on siis vain kulkenut eteenpäin sisustuksellisen kärsimyksen kanssa. Mua suuresti epäilyttää, että jos ostaisin ne hinkumani maalit jne. saankin asunnon muualta. Ja mulla ei ole varaa useisiin remppoihin.

Alkaisinko siis kuitenkin remppaamaan tätä, vai odotanko sitä toista asuntoa??
Mitä teen sisustushingulleni?? (hei siis mä näen VALKOISIA uniakin!)

Oi antakaa mulle jostain pysyvä asunto!